Maantieto

Aloittakaamme etelästä….

Lyyran eteläisintä osaa, Niittymaiden imperiumia asuttavat ihmiset. Ihmiset elävät pelloistaan, joilla viljellään erilaisia viljoja sekä kasviksia. Rannikolla on myös pieniä kalastaja kyliä Peltoja halkovat harvat mutta sitäkin suuremmat joet, joiden varaan on rakennettu laaja kasteluverkosto. Maan pääkaupungissa Fenethaasissa käydään kauppaa muiden maiden erikoisuuksista.

Genesis on haltioiden maata. Suurien järvien ja vehreiden metsien keskeltä löytyvät ikivanhat pyhät lehdot, joita on käytetty Isoisäpuun palvontamenoissa niin kauan kuin historia tuntee. Kylien ja kaupunkien läheisyyteen raivatut hedelmätarhat tuottavat kansalle suunnatonta satoa. Järvistä saadaan hyötyä keihäskalastuksen muodossa.

Niittymaiden imperiumista koilliseen kulkee Kadonneiden laakso. Paikka on nimensä veroinen.

Riuharäme on kaikkien syrjittyjen ja halveksittujen otusten elinpaikka. Rämeellä vaeltavat maastakarkoituksen saaneet ihmiset, haltioiden keskuudessa halveksitut puoliveriset, muotopuolet joiden rodusta ei aina ole edes varmuutta sekä salaperäinen kälppyjen kansa. Maasto on karua ja vain taitavimmat selviävät hengissä. Kukin taistelee jokapäiväisen ravintonsa eteen metsästäen tai keräillen kuten parhaiten taitaa. Suo on upottavaa ja elämä kovaa.

Keskellä saarta on varsinainen luonnonoikku, suunnaton autiomaa. Sen yli matkaavia koettelevat kuumuus ja kuivuus, kuolema uhkaa jos eksyy reitiltä eikä löydä keskuskeitaalle Dububille. Tästä syystä monet mieluiten kiertävät ympäröivien valtioiden kautta, sikäli kuin se vain on mahdollista. Vakituista asutusta autiomaassa ei ole, vain keskuskeitaan raja-asemalla päivystävät soturit joutuvat muutaman kuukauden kerrallaan kestämään sen polttavaa kuumuutta.

Autiomaasta pohjoiseen levittäytyy Kaarnakorpi, jossa asustaa Ghalimoiden omalaatuinen kansa. Suuret ja synkät havumetsät tarjoavat ihanteelliset metsästysmaat ja metsästä saada myös monen muunlaista saalista: marjoja, sieniä ja melkoinen kokoelma juuria. Kaupunkeja on vain yksi ja se kerää päivittäin valtavat määrät pyhinvaeltajia sekä maahan tulleita kauppiaita jotka himoitsevat Galimoiden taidokkaita aseita ja vaihtavat niitä lähinnä vieraiden maiden erikoisiin ruokiin.

Pohjoiseen päin mentäessä maasto muuttuu hyvinkin nopeasti ja rajusti. Pakkanen alkaa nousta ja yksittäiset lumipyryt vaivaavat kulkijaa ennen kuin hän saapuu Jäätasangolle, joka on, mikäli mahdollista, vielä autiomaatakin karumpi paikka. Tänne on moni menehtynyt.

Saaren pohjoisimmassa kolkassa kohoavat Lumivuoret. Niiden lumisilla rinteillä ja hieman lauhkeammilla laaksoilla asustavat urumrien barbaariheimot. He metsästävät kaikkea mikä liikkuu ja elävät lihasta. Vuorien alla taas on toisenlainen yhteisö; kääpiöt. He louhivat arvometalleja kallioista ja tuottavat siinä ohessa erinomaisia sieniä. Myös metsästysretket maanpinnalle ovat tavallisia.

Rodut

Ihmiset palvovat johtajaansa valkoista keisaria. Hän itse kertoo olevansa jumalten jälkeläinen ja niin uskoo myös kansa, sillä hän on vanhempi kuin historia kykenee muistamaan. Hän sanoo olleensa mukana luomassa maailmaa, mutta ei kuitenkaan suostu kertomaan sen tarkempia yksityiskohtia. Ainoa asia jonka hän on suostunut kertomaan on se, että ihmiset elivät ensimmäisenä rotuna saarella.  Kansa rakastaa ja palvoo häntä, muuta uskontoa heillä ei olekaan. Luonteeltaan ihmiset ovat melko neutraaleja eikä mikään erityinen luonteenpiirre korostu heidän olemuksessaan.

Tavallinen rahvas voidaan jakaa kahteen ryhmään; maanviljelijät ja kalastajat. Näiden kahden elinkeinon armoilla eletään ja metsälle lähdetään vain jos sato jää jostain syystä huonoksi tai kala ei käy verkkoon. Nämä ihmiset pukeutuvat käytännöllisiin ja tylsänvärisiin vaatteisiin. Punaisella osoitetaan ylempiarvoisuutta ja mitä korkeampiarvoisempi henkilö on, sitä kirkkaammat ovat hänen vaatteensa.

Haltiat uskovat vakaasti kansansa ylemmyyteen ja halveksuvat ainakin jollain asteella muita rotuja. He pitävät myös muita uskontoja täysin järjettöminä ja vannovat itse neljän elementin nimeen, jotka kaikki täydentävät kaikkein pyhintä, suurta Isoisäpuuta.

He eivät juuri käy kauppaa omilla maillaan vaan mieluiten matkaavat ympäri saarta. Muutoinkaan vieraita ei katsota hyvällä. Heidät toki otetaan kohteliaasti vastaan ja kestitetään kuten asiaan kuuluu, mutta heidän ei oleteta viipyvän kauaa.

Vaikka ajatus käsiensä likaamisesta ruumiillisesta työssä kauhistuttaa haltioita, on heidänkin jotenkin elantonsa hankittava. Keihäskalastus ja hedelmätarhaus on havaittu kyllin miellyttäviksi töiksi ja näissä hommissa hääriikin suurin osa haltioiden työtä tekevästä väestöstä. Lihaa he eivät käytä ollenkaan.

Koska kauniit vaatteet ovat haltioille mieleen, ovat myös työvaatteet niin koreat kuin vain työ sallii. Työvaatteiden lisäksi on tietenkin vapaa-ajan vaatteet joissa he voivat koreilla niin paljon kuin haluavat. Tämän vuoksi hallitsijat ja muut korkea-arvoiset henkilöt eivät juurikaan eroa vaatetukseltaan muusta kansasta, vaan arvoa osoitetaan korujen määrällä ja koolla.

Genesiksessä vallitsee demokratia, haltiat valitsevat joukostaan yhdeksän viisasta jotka päättävät asioista.

Kälpyt muistuttavat ulkomuodoltaan lähinnä nälkäkuoleman partaalla olevaa haltiaa. Heillä on kumara selkä sekä luiseva ruumis ja muutoinkin heidän ulkoasunsa on hyvin rujo. Erikoisena tuntomerkkinä on vain yhden puolen suippo korva. Kälppyjen maine saarella on vähintäänkin kyseenalainen, heitä pidetään yleisesti roistoina ja huijareina.

Kälpyillä kerrotaan olevan varsin erikoinen taito muuttaa ulkomuotoaan rodusta toiseen. Pariton suippo korva usein kuitenkin paljastaa hänet.

Juuri muuta kälpyistä ei tiedetäkään ja suurin osa asukkaista pitää kälppyjä vain taruolentoja, sillä vain harvat ovat heitä tavanneet.

Ghalimat ovat eräänlaisia eläinihmisiä. He jakautuvat kolmeen ryhmään joiden mukaan määräytyvät myös luonteenpiirteet:

Kissaihmiset ovat varsin usein erakkoluonteisia. He ovat nautiskelevat mielellään niin pienistä kuin isoistakin asioista. Rauhallisuus ja hyvä mielenmaltti ovat heidän valttikorttinsa. He toimivat mieluiten sotureina, aseseppinä ja metsästäjinä sukupuolesta riippumatta.

Lintuihmiset on suulaita ja äkkipikaisia sekä hieman yksinkertaisia. He ovat sosiaalisia ja ovat nopeita luomaan uusia suhteita.

Käärmeihmiset ovat älykkäitä, joskin kovin usein he käyttävät älyään vain hyödyttääkseen itseään. He ovat lipeviä ja taitavia manipuloimaan. He loistavat kauppiaina.

Luonteenpiirteiden lisäksi vallitseva eläin näkyy myös ghaliman ulkomuodossa viiksinä, sulkina, ihon värinä, korvina… Aikoinaan he palvoivat hallitsevaan eläimeen sidottua jumalaa, mutta vanhat tavat alkavat olla jo unohdettuja.

Kun ghalimat lisääntyvät, lapsen hallitseva eläinmuoto ei ole mitenkään riippuvainen vanhemmista.

Ghalimat eivät elä ryhmittäytyneinä hallitsevan eläimen mukaan, sillä he eivät pidä sillä niin väliä, myös avioliitot ristiin ja rastiin ovat normaalia käytäntöä.

Ruoan suhteen ghalimat ovat varsin omavaraisia, he ostavat muualta lähinnä ruokaerikoisuuksia. Vaihdossa erityisen himoittuja ovat ghalimoiden tuottamat taidokkaat, tehokkaat ja kuitenkin sirot aseet, joita viedään erityisesti Genesikseen haltioiden käyttöön.

Ghalimoilla hallinnosta vastaa kuningashuone jossa titteli kulkee suvussa.

Urumrat muistuttavat paljolti ihmisiä, ovat vain karvaisempia ja keskimääräisesti suurempia. Barbaariset tavat istuvat syvässä ja niitä vahvistavat usko barbaarijumaliin.

Metsästys on lähes ainoa keino selviytyä hengissä julmassa pohjolassa jossa kauppakaan ei juuri käydä vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi.

Asustus on niin ikään barbaarista, joskin osasyynä on ilmaston sanelema pakko. Nahan ja turkisten lisäksi käytetään myös villaa ja ihan tavallistakin kangasta, jossa värinä suositaan ympäristöön sulautumista helpottavia valkoista ja ruskeaa.

Kääpiöt asuttavat vuoren sisään kaivamiaan onkaloita. Vuori tarjoaa heille kodin, elinkeinon ja sieniä syötäväksi. Siksi vuori on heille pyhä jumalantapainen elävänä pidetty olento.

Kääpiöt louhivat kaivoksissaan päivät pitkät ja viettävät illat juhlien perheen ja ystävien kanssa sieniruokia syöden ja kääpiöt ovatkin mestareita erilaisten sieniruokien valmistamisessa. Ruokavalioon tosin kuuluu kyllä lihaakin, ei kääpiökansakaan pelkillä sienillä elä.

Vaikka suuri osa sienistä meneekin omaan käyttöön riittää niitä myös myyntiin ulospäin. Pelkkiä sieniä  ei kukaan kuitenkaan lähde vaarallisen jäätasangon takaa hakemaan, vaan kääpiöiden himoituin vientiartikkeli ovat monen sorttiset jalometallit.

Kääpiöt eivät tarvitse aivan urumrien tasoista vaatetusta, koska pakkanen ei syvällä vuoren sisällä ole yhtä hyytävä kuin pinnalla. Muutoin materiaalit ja värit ovat hyvin samanlaisia.

Historia

Saaren jokainen rotu on täysin varma siitä, että juuri he olivat saaren ensimmäiset asukkaat. Kirjoitettua historiaa löytyy vähän, osasyynä tähän on mm. kirjoitustaidon puute. Haltiat ovat aikojen alusta saakka raapustelleet ylös kansansa tärkeimpiä vaiheita, joskin niin runollisesti ja romantisoiden ettei kukaan osaa niitä oikeaoppisesti tulkita. Ihmiset taas eivät koe tarpeelliseksi kirjata tapahtumia ylös, sillä onhan heillä suuri ja mahtava Keisari, jonka mieleen ovat tallentuneet tapahtumat jo tuhansien vuosien ajalta.

Yhtään suurta sotaa saarella ei ole käyty, huolimatta rotujen suuristakin eroavaisuuksista. Syy tähän saattaa löytyä jäätasangosta joka erottaa tehokkaasti pohjoisen barbaarisemmat rodut etelän roduista.