Larppauksesta
Heidi Westerlundin teksti sivulta www.larp.fi
LARP eli Live Action Role Playing kääntyy suomeksi live-roolipelaamiseksi tai larppaamiseksi. Kyseessä on harrastus, jossa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihinsa pukeutumalla ja käyttäytymällä hahmonsa tavoin pelinjohtajan ennakkoon suunnittelemassa tilanteessa.
Ensimmäiset larpit maailmalla nähtiin 80-luvun alussa, ja Suomeen pelit löysivät saman vuosikymmenen lopulla. Larppaaminen on koko 25-vuotisen historiansa ajan toiminut harrastelijapohjalta, eli tarkkoja lukuja harrastaja- tai pelimääristä on mahdotonta saada, mutta eniten harrastajia uskotaan olleen 2000-luvun alussa, jonka jälkeen määrä on hieman vähenemään päin. Kuitenkin pelejä on yhä tarjolla lähes joka viikonlopulle, parhaille lukuisia.
Larpissa pelaaja esittää yhtä larpin henkilöä, eikä pelin tarkkaa kulkua voi arvata etukäteen. Ennen peliä pelaajat ovat tutustuneet pelinjohtajien tekemään kuvaukseen hahmostaan, tämän kontakteista, eli pelissä olevista tutuista hahmoista, sekä pelimaailmasta. Pelissä tämän ennakkomateriaalin pohjalta jokainen pelaaja pyrkii esittämään hahmoaan ja eläytymään hahmoonsa parhaansa mukaan, ja pyrkii toimimaan niinkuin uskoisi tämän toimivan. Vaikka kyseessä onkin roolipeli, ei perinteisen pelaamisen kaltaista kilpailua tai tarvetta voittoon muista ole; voittajia ovat kaikki ne pelaajat, jotka ovat nauttineet pelistä.
Syitä larpata on varmasti yhtä monia, kuin on larppaajiakin, mutta monille tärkeää on päästä kokeilemaan pelin ajaksi jonain muuna olemista, kohdata uusia ja erilaisia tilanteita ja katsella maailmaa jonkun toisen silmien läpi. Pelaaja voi saada pelin ajaksi roolin, joka on tyystin erilainen kuin hänen arkinen minänsä: Avaruusaseman kapteeni, lainsuojaton villissä lännessä tai haltiasoturi kaukaisessa valtakunnassa.
Pelit voivat sijoittua niin historiaan, nykypäivään, tulevaisuuteen kuin kuvitteelliseenkin maailmaan. Vaikka klassisesti larpin usein uskotaan olevan fantasiaseikkailu Tolkienin Keskimaan tapaan, yleisiä peligenrejä ovat myös tulevaisuuteen sijoittuvat kyber ja sci-fi, nykyaikaan tai historiaan sijoittuvat pelit, sekä pelimaailmat, joissa Harry Potterin tai vampyyritarinoiden tapaan tavallisilta ihmisiltä piilossa elää yliluonnollisten olentoja omissa yhteisöissään.
Vaikka peli itsessään ei kestä yleensä kuin yhdestä päivästä viikonloppuun, voi harrastukseen kulua aikaa senkin edestä. Itse pelaamisen lisäksi useat pelaajat valmistavat asunsa ja muut pelivälineensä itse. Joissain peleissä on peliä edeltäviä työpajoja pelissä tarpeellisten taitojen kuten tanssien tai aseenkäytön opiskeluun. Liikaa paineita vaatetuksesta ei kuitenkaan kannata ottaa: Sopivaa puvustusta löytää usein kirpputoreilta ja yksinkertainen perusvaate on helppo tehdä itsekin vaikka vanhasta lakanasta värjäämällä. Myös pelinjärjestäjältä tai kanssapelaajilta voi kysellä apua. Rekvisiittaa tärkeämpää on se innostus.
Pelit järjestetään vapaaehtoispohjalta. Pelinjohtaja tai pelinjohtajat suunnittelevat pelin tilanteen, maailman, juonet ja hahmot. Tämän ohella he ovat vastuussa käytännön järjestelyistä. Pelipaikan hankinnasta, budjetin laadunnasta, ilmoittautumisten vastaavottamisesta, hahmojaosta, pelissä mahdollisesti tapahtuvan ruokailun toteuttamisesta. Suomessa tapana on, että pelinjohto kirjoittaa pelaajille valmiit hahmot, jotka jaetaan pelaajien ilmoittautumisten perusteella. Tämä ei kuitenkaan ole ainut tapa, ja mikäli pelinjohto edellyttää pelaajien itse suunnittelevan hahmonsa, siitä tiedotetaan yleensä osallistujille jo etukäteen.