Maantieto
Mygadoksella vallitsee pohjoismainen ilmasto, kesät ovat lyhyitä eivätkä järin lämpimiä ja koko pitkän talven pakkanen paukkuu. Saarella on suuria metsäsaarekkeita joiden puusto on lähinnä koivuja, kuusia ja mäntyjä. Muutamat suuret joet risteilevät läpi saaren.
Mygadoksen suurimmat kaupungit ja alueet:
Saaren pääkaupunki Dagon on rakentunut joen varrelle josta on hyvät kulku- ja kauppayhteydet. Sitä asuttavat kaikki saarella esiintyvät rodut. Hallitsijasuvun linna on rakennettu kaupungin tuntumaan, mikä kasvattaa kaupungin merkitystä ennestään. Dagon onkin kukoistava ja eläväinen kaupunki.
Keskellä saarta on ihmisten asuttama kaupunki nimetä Mogador. Kaupunki on heti Dagonin jälkeen suurin huolimatta kummallisesta olosuhteista. Se sijaitsee keskellä suuria metsiä, jotka ovat oikeastaan syynä sen vaurauteen. Monen sorttisista turkiksista työstetään tyylikkäitä ja suosittuja vaatekappaleita, joiden vuoksi kauppiaat ovat valmiit kulkemaan läpi suurten metsien.
Haltiakaupungeista suurin, Lasikaupungiksi kutsuttu, sijaitsee hyvin lähellä tuhoutunutta Haltialaaksoa. Se on tunnettu kauniista ja taidokkaista käsitöistään, erityisesti satumaisen upeista lasiesineistä.
Kalem on aikanaan kasvanut pienestä kalastajakylästä suureksi kaupungiksi, josta on myös paljon laivaliikennettä.
Fremberg on iso vuorelle rakennettu kaupunki jonka kyljessä on linnoitus. Kaupunkia suojaavat sitä ympäröivät muurit. Kaupungissa ja sen ympärillä kasvatetaan karjaa ja hevosia sekä meijerituotteita.
Domuz on pyhyysvaeltajien ja uskovien keskuskaupunki josta saaren asukkaille keskeisimpien hyvien jumalien alaiset ja palvojat ohjaavat saaren uskontoimintaa. Koko kaupunki on ikään kuin rakennettu uskontoimintaa silmällä pitäen eli siihen kuuluu lukuisia kirkkoja ja luostareita.
Pohjois-Shanar. Etelässä oleva kaupunki joka oli ennen kaksiosainen ja tuplasti isompi kunnes maanjäristys tuhosi Shanarin eteläosan 80 vuotta sitten vajottaen sen usvan alapuolelle laaksoon. Nyt pohjois- osa tekee leipänsä maanviljelystoiminnalla ja majatalo toiminnalla. Kylässä riittää yöpymispalvelujen käyttäjiä koska etelä Shanar oli vajotessaan se äveriäämpi osa kaupunkia ja se oli täynnä rikkauksia ja esineitä jotka ovat nyt 80 vuotta myöhemmin antiikkia. Kuitenkin kaikenlaiset olennot ja hirviöt oleskelevat usvan alapuolella olevassa etelä Shanarissa myös. Tästä huolimatta onnenonkijoita riittää ja se on hyväksi kaupankäynnille.
Tuulikuiske on pieni kylä jossa saaren pohjoisimmat asukkaat pyrkivät selviytymään kiveä louhimalla ja metsästämällä. Monet Mygadoksen kuuluisimmat runoilijat ovat myös täältä kotoisin.
Lähellä menninkäisten Ikilehtoa sijaitsee Empher, kaupunki josta on tehty saaren sotilaallisen koulutuksen keskus.
Saaren itäisessä kärjessä on sijaitsee Pilvipoukama. Hieman epätavallisessa kaupungissa kalastusta harjoittavat ihmiset ja menninkäiset rinta rinnan.
Haltialaakso on melkoinen luonnonoikku. Siellä vallitsi lämmin ja kostea ilmasto joka mahdollisti haltioiden yltäkylläisen elämän. Suuri tulipalo kuitenkin muutti kaiken ja nykyään laakso on kuivaa ja kuollutta autiomaata.
Ikilehto on menninkäisten metsäinen paratiisi. Metsän varjoista löytyy suuria kyläyhteisöitä ja jopa pieni satama, joka on vasta viimevuosina avattu myös ihmisten ja haltioiden laivoille. Lehtoon saapuvat vieraat otetaan ilolla vastaan ja kestitetään kunnolla.
*
Haganirin hehkuvat hietarantoja voisi kuvitella unelmien asuinpaikaksi, mutta tästä huolimatta vain muutaman menninkäisyhteisöt ovat jääneet saarta asuttamaan. Syynä lienee saaren yllä leijuva mystisyyden verho. Saaren kauniit ja vehreät rannat käsittävät nimittäin vain osan saaren pinta-alasta, sillä saaren sisäosat ovat villiintyneen aluskasvillisuuden peitossa. Kukaan sinne tutkimusmatkalle lähtenyt ei ole palannut takaisin. Saaren ainoa kaupunki, Balgati on nimetty menninkäisten oman kielen mukaan.
Historia
Jo aikojen alusta asti olivat haltioiden ja menninkäisten kansat eläneet sovussa. Eivät ylimpinä ystävinä, mutta kuitenkin sovussa yhteistä saartaan asuttaen. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja niin vuonna 42 705 saapuivat ihmisten laivastot. He etenivät läpi saaren kuin nälkäinen heinäsirkkalauma tuhoten kaiken tieltään. Taistelutaidottomat ja sotaan tottumattomat menninkäiset eivät voineet muuta kuin sulkeutua Ikilehtoonsa jonka rajoja jykevät muurit suojelivat. Haltiat yrittivät viimeiseen saakka pelastaa kansansa ikivanhoja kirjoituksia. Mutta kauaa ei heidän vastarintansa kestänyt ja heidän paetessaan omaan laaksoonsa tuhoutui lähes koko Mygadoksen kirjoitettu historia.
Kun ihmiset olivat voittaneet saaren itselleen, alkoi nopeatempoinen asuttaminen. vuosien saatossa ihmiset unohtivat juurensa, eikä kukaan enää muistanut mistä heidän kansansa oli lähtöisin ja mikä ylipäänsä oli ollut lähdön syy. Myös lyhytikäiset ja kirjoitustaidottomat menninkäiset unohtivat pian kansansa kokemat vääryydet ja vain muutaman vuosisadan kuluttua he jo aloittelivat yhteiseloa ihmisten rinnalla.
Mutta haltiat eivät unohtaneet. Heidän arkistoihinsa tallennettiin tarinoita ihmisten raakalaismaisista hyökkäyksistä ja verisistä yhteenotoista, jotka olivat kaiketi suuresti liioiteltuja. Haltiat asuttivat itsepäisesti omaa laaksoaan, kunnes viimein vuonna 43 431 tuli tuhosi laakson täysin asuinkelvottomaksi. Palon syttymissyistä liikkuu edelleen huhuja ja syyllisiksi on leimattu vuorollaan kaikki rodut sekä useat epäluonnolliset ilmiöt. Niin tai näin, haltiat joutuivat jättämään laaksonsa ja asuttamaan saaren muita osia. Tämän seurauksena saarelle syntyi useita ns. haltiakyliä ja kaupunkeja.
Seuraavaa merkittävä virstanpylväs saaren historiassa oli kuningaskunnan muodostaminen. Vuoteen 43 867 saakka ihmiset olivat eläneet pienissä kyläkunnissa valiten itselleen kylänvanhimman. Tuolloin muutamat aatelissuvut kuitenkin päättivät perustaa järjestäytyneen hallinnon saarelle ja valitsivat keskuudestaan kuninkaan, Harger Vakavamielen. Tuolloin he myös aloittivat uuden ajanlaskun. Tämä on aiheuttanut kovastikin ongelmia, sillä haltiat elivät edelleen oman ajanlaskunsa mukaan, menninkäiset ja osa ihmisistä sen ajanlaskun mukaan joka aloitettiin ihmisten saapuessa saarelle ja uudistusmieliset uuden ajanlaskun mukaan.
Tämän jälkeen saarta ovat koetelleet monet kulkutaudit, jotka ovat niittäneet väkeä tasaisin väliajoin. Suurilta yhteydenotoilta on kuitenkin vältytty.
Rodut
Ihmiset ovat levinneet kaikkialle saarelle. He palvovat jumalista sitä joka parhaiten sopii heidän elämäntilanteelleen. Ihmiset ovat melko vakavamielisiä ja hitaasti lämpeäviä. Ystävyyssuhteet ovat usein ikuisia, mutta niiden syntyminen on hidasta ja epätodennäköistä. Ihmisten odotettavissa oleva elinikä on noin 80 vuotta.
Musta on ihmisten pukeutumisen lähtökohtana. Heille harmaa sekä tumman ruskea ja sininen ovat piristäviä värejä joilla tuodaan eloa vaatetukseen. Jos koruja käytetään, ne ovat hyvin yksinkertaisia.
Haltiat ovat ylhäinen ja tyylikäs rotu. He ovat ulkonäöltään pitkiä, hoikkia ja kauniita. Haltiat asuvat omissa keskisuurissa kaupungeissaan ja kylissään. Myös haltioiden palvomat jumalat riippuvat elämäntilanteesta. Haltiat ovat iloisia ja eläväisiä, ainakin omissa piireissään. Viisautta arvostetaan ominaisuuksista suurimpana. Ihmisiä kohtaan tunnetaan yhä vihaa ja heitä pidetään typerinä raakalaisina, ainakin ennen kuin heihin tutustutaan. Menninkäisiä pidetään outolintuina, mutta heitä kohtaan tunnetaan historiallisista syistä myötätuntoa. Haltiat elävät keskimäärin 700 vuotiaiksi, mutta saavuttavat kuitenkin aikuisuuden jo 50-vuotiaina.
Haltioiden mielenlaatu heijastuu heidän vaatteisiinsa. Värit, kuviot ja ihanat asusteen ovat heille kaikki kaikessa.
Menninkäiset ovat joukko pikkuisia metsäläisiä, jotka tunnistaa parhaiten likaisesta naamasta. Ne mennikäiset jotka eivät asu Ikilehdossa, asustelevat lähinnä omissa pikku kylissään josta tehdään kosiomatkoja toisiin kyliin. Menninkäiset ovat luonteeltaan kuin haltiat; iloisia ja eläväisiä. Suurin näitä kahta rotua erottava piirre lieneekin arvomaailma. Haltiat arvostavat viisautta ja älyä, mitä menninkäisiltä ei löydy järin paljon. Menninkäiset elävät yksinkertaista elämää eivätkä ota asioita liian vakavasti. He ovat myös hyvin vieraanvaraisia. Menninkäiset palvovat metsän valtiatarta Palustrea. Menninkäiset eivät laske ikävuosia, mutta niiden oletetaan elävän noin 500-vuotiaiksi.
Menninkäiset ovat jonkinlaisia metsäläisiä, joten vaatteet ovat luontoon sulautuvia väreiltään ja materiaaleiltaan. Menninkäisten selvin tuntomerkki on mukana keikkuva häntä.
Kälpyt ovat kummajaisia joita pidetään yleisesti satuolentoina. Niiden elintavoista tai alueista ei tiedetä mitään ja niitä käytetään lähinnä lasten pelotteluun.
Peikot ovat toinen kummajaislaji. Eroa näillä metsien jättiläisillä kälppyihin on se, että niitä pelkäävät myös aikuiset.
Jumalat
Nihit on jumalolennoista mahtavin ja häntä kutsutaankin usein pääjumalattareksi. Hänet tunnetaan oikeudenmukaisena ja lempeänä äitihahmona, joka on heikkojen sorrettujen suojelija.
Palustre on metsän valtiatar. Menninkäiset ovat hänen lempilapsiaan, mutta kääntyvätpä hänen puoleensa myös muut metsän asukkaat sekä kiertolaiset, jotka hän mielellään ottaa siipiensä suojaan.
Naurunaama on kaikkien taitelijoiden, maalarien, näyttelijöiden, laulajien ja muiden itseään toisten viihdyttämisellä elättävien jumala.
Alnas on vesien valtias. Merenkulkijat kääntyvät hänen puoleensa rukoillen hyviä säitä matkoilleen ja kalastajat jokapäiväisen ansionsa turvaamiseksi.
Iltan on säiden jumalatar. Hänen vallassaan ovat piiskaava sade ja polttava aurinko. Hän on kärkäs suuttumaan eikä epäröi lähettää ukkoskuuroa polttamaan sen niskoittelevan maajussin latoa, joka ei muistanut uhrata osaa sadostaan hänelle.